|
Päästöt ilmakehään Kuvateksti: Lentoliikenne ei pelkästään kuluta muihin liikkumismuotoihin verrattuna noin kymmenkertaisesti energiaa matkustettua kilometriä kohden vaan on myös materiaaliteknisesti kyseenalaista. Jokainen keskipitkä lentomatka sylkee - jokaista matkustajaa kohden - taivaalle omakotitalon vuosittaiset lämmitysöljyt pakokaasuina ja palamattomina sivutuotteina. Lentokone tuottaa kaasu- ja hiukkasyhdisteiden päästöjä ilmakehään. Pääasialliset päästöt koostuvat hiilidioksidista (CO2) ja vesihöyrystä (H2O), jotka ovat tärkeimmät maapallon kasvihuoneilmiöön vaikuttavat kaasut. Muita tärkeitä lentokoneiden tuottamia päästöjä ovat typen oksidit NO ja NO2 eli lyhyemmin NOx, rikin oksidit SOx sekä tuhka ja hiilivedyt. Osa päästöistä on varsin pitkäikäisiä. Hiilidioksidi säilyy ilmakehässä keskimäärin sata vuotta ja sen vaikutukset ovat globaalisti kaikkein kiistattomimmat. Muut kaasumaiset yhdisteet ovat lyhytikäisempiä ja niiden vaikutukset korostuvat erityisesti lentoreittien läheisyydessä. Lentokoneiden päästöjen on arvioitu kasvavan vuosittain noin 3% vuoteen 2015 asti. Päästöjen kasvun ja lentoliikenteen määrän kasvun välinen ero johtuu pääosin siitä, että lentokoneiden moottorien hyötysuhden paranee teknologian kehityksen myötä. Kuitenkin lentoliikenteen voimakas kasvu syö moottorien hyötysuhteen parantumisesta saadun edun. Ilmakehän eri kerrokset Lentokoneen päästöjen vaikutukset ilmakehän alemmissa ja ylemmissä osissa ovat erilaiset. Ilmakehä koostuu karkeasti kahdesta kerroksesta; alailmakehän sekoittumiskerroksesta ja yläilmakehästä. Sekoittumiskerros eli inversiokerros on lähellä maan pintaa sijaitseva ilmakerros, jossa suurin osa suorista sääilmiöistä tapahtuu. Sekoittumiskerros ulottuu noin 1000-2000 metriin maan pinnasta. Sekoittumiskerroksen yläpuolista osaa kutsutaan ylemmäksi ilmakehäksi. Sekoittumiskerroksessa kaikki kaasut sekoittuvat tasaisesti juuri sääilmiöiden ja ilmanvirtausten takia. Yläilmakehässä kaasujen sekoittumista ei tapahdu merkittävissä määrin. Lisäksi ilmakehän alemman ja ylemmän osan kaasut eivät sekoitu keskenään. Tärkeimmät alailmakehän päästövaikutukset ovat ilmanlaatuun vaikuttavat saasteet ja niistä aiheutuvat ihmisten terveysongelmat sekä huonon ilmanlaadun aiheuttamat vauriot kasvillisuudelle ja eläimistölle. Yläilmakehässä päästöt vaikuttavat erityisesti maapallon kasvihuoneilmiön voimistumiseen ja otsonikatoon. Nousuissa ja laskuissa suurimmat päästöt Suhteutettuna lentomatkan pituuteen, suurin osa lentokoneiden päästöistä syntyy niiden lasku- ja nousuvaiheessa, sekä lentokoneen ollessa lentokentällä. Lisäksi suurimmat alailmakehän päästöhaitat aiheutuvat juuri nousu-, lasku- ja maavaiheen toiminnoista. Korkealla lentävä lentokone toki aiheuttaa päästöjä, mutta päästöjen vaikutukset eivät kulkeudu ilmakehän sekoittumiskerroksen läpi maan pinnalle asti. Hiilidioksidipäästöt Lentoliikenteen hiilidioksidipäästöt olivat vuonna 1992 noin 2% kaikista ihmisen aiheuttamista ja hiilidioksidipäästöistä. Liikenteen hiilidioksidipäästöistä lentoliikenteen osuus oli noin 13%. Vuoteen 2050 mennessä lentoliikenteen hiilidioksidipäästöjen arvioidaan kasvavan 1,6 - 10 -kertaisiksi vuoden 1992 tasosta. Hiilidioksidi on tärkeä maapallon kasvihuoneilmiöön vaikuttava kaasu. Koska hiilidioksidi säilyy ilmakehässä pitkään, on sen osuus ihmisen aiheuttamasta ilmaston lämpenemisestä merkittävin. Vaikutukset otsonikerrokseen Otsonikin on kasvihuonekaasu. Sen lisäksi otsoni estää haitallisen auringon ultraviolettisäteilyn (UV) pääsyn maanpinnalle ja on tunnettu ilmansaaste. Otsonin vaikutukset riippuvat siitä, missä ilmakerroksessa se sijaitsee. Lähellä maanpintaa ylimääräinen otsoni aiheuttaa saastesumua ("Smog") ja hengitysteiden sairauksia. Ylemmässä ilmakehässä otsoni on perin hyödyllinen kaasu sen UV-säteilyä vähentävän vaikutuksen takia. Lisäksi otsonin kasvihuoneilmiötä voimistava vaikutus on suurin ylemmissä ilmakehän kerroksissa. Lentokoneiden NOx-päästöt vaikuttavat yläilmakehän otsonin määrään. Ylemmässä troposfäärissä ja alemmassa stratosfäärissä (9 - 13 km korkeudessa) NOx-päästöt lisäävät otsonin määrää. Ylemmässä stratosfäärissä (noin 17 - 20 km korkeudessa) NOx-päästöt tuhoavat otsonikerrosta. NOx-päästöjen osuudesta ilmakehän otsonikatoon ei olla täysin yksimielisiä, mutta yleinen tutkijoiden mielipide on kääntymässä tukemaan käsitystä, jonka mukaan lentoliikenteen NOx-päästöt vähentäisivät yläilmakehän otsonin määrää. Sen seurauksena kasveille ja eläimille haitallisen UV-säteilyn määrä maan pinnalla tulee tulevaisuudessa edelleen lisääntymään. Otsonikadon arvioidaan voimistuvan, jos seuraavan sukupolven yliäänilentokoneet yleistyvät. Nämä koneet lentävät ylemmässä stratosfäärissä aiheuttaen otsonikerrosta tuhoavia päästöjä. Nykyiset alle äänen nopeudella lentävät lentokoneet ovat eräässä mielessä "otsoniystävällisiä", koska ne lentävät alemmissa ilmakerroksissa. Periaatteessa, mitä alempana lentokone lentää, sitä vähemmän sen päästöt vaikuttavat yläilmakehän otsonikatoon. Aliäänilentokoneiden ongelma on kuitenkin, että ne eivät voi lentää enää nykyistä alempana alailmakehän vaikeiden sääolosuhteiden vuoksi. Lisäksi alemmissa ilmakerroksissa lentokoneen polttoaineenkulutus on korkeampi ilmakehän suuremman tiheyden ja sääolojen (muun muassa pilvien, tuulen ja sateen) aiheuttaman korkeamman vastuksen vuoksi. Lentokoneiden pakokaasut aiheuttavat yläilmakehässä myös niin sanottuja kondensaatiopilviä (engl. contrails), jotka voimistavat kasvihuoneilmiötä. Vaikka kondensaatiopilvien arvioidaan peittävän maailman taivaspinta-alasta vain noin 0,5%, on niillä yhdessä vesihöyryn, tuhkan ja rikkioksidipäästöjen kanssa merkittävä vaikutus maapallon pilvisyyteen. Ilmakehän pilvien määrä vaikuttaa edelleen kasvihuoneilmiön voimistumiseen. Oheispäästöt Lentoliikenteen päästövaikutuksiin liitetään myös lentokentän itsensä aiheuttamat ja kentän lähistön ajoneuvopäästöt. Koska lentäminen on vain osa kaikkea lentomatkailuun liittyvää liikkumista, on myös lentokentän ja matkakohteen väliset matkat esimerkiksi henkilöautoilla osa lentomatkailun päästöjä. Matkustamisen ohella itse lentokentän toiminnot, kuten lentoaseman ylläpito, lentokentän huolto-, turvallisuus- ja operatiiviset toiminnot kuluttavat energiaa ja raaka-aineita sekä aiheuttavat päästöjä. Kaikkinensa lentomatkailun oheistoiminnat ovat likaista touhua. Lentokentillä käsitellään valtavia määriä erilaisia kemikaaleja lentopetrolista jäänestoaineisiin. Vaikka suurin osa kemikaaleista haihtuu ilmakehään, kerääntyy osa aineista ajan kanssa lentokenttää ympäröivään maaperään. Lisäksi lentokenttäliikenne sekä matkustajavirrat lentokentälle aiheuttavat merkittävän pakokaasujen päästölähteen. Lentoliikenteen catering-palvelut toimivat pääasiassa kertakäyttöperiaatteella. Lentokoneissa tarjoiltavat ruoka-annokset, juomat sekä muut virvokkeet kasvattavat varsin kookkaan jätevuoren. Lentokonetta ei turhaan kutsutakaan maailman suurimmaksi liikkuvaksi pikaruokalaksi. GLOBALISAATIO |